Graduseminaari lähestyi uhkaavasti ja yötöiden takia olin taas melko zombie, mutta possutaudilta on vältytty (toistaiseksi) ja jotain treenailtukin. Hannan ja Micon kanssa käväistiin ainakin kerran A-Temmeksellä ja lisäksi ollaan otettu kotipihatreeniä. Hempalla ruutu alkaa parantua, mutta luoksetulossa on edelleen epävarmuutta (?!). Pysäytyksiä ei olla tehty juuri ollenkaan, koska perus luoksetulo pitää saada ensin kuntoon. Tunnarissa ei ole ollut onkelmia ja kakejen seisomista opetellaan ihan vain imuttamalla oikeanlaiseksi. Seuraaminen toimii, liikkeestä istumiseen edelleen apu. Eteenmeno oli A-T:llä hyvä, samoin noudot. Fiilis on Hempalla kohdallaan ja virtaa ON!

Timpan kanssa ollaan vähän tuuliviirejä... joinain päivinä toimii hienosti ja toisina sitten taas ei. Seuraaminen ja perusasento alkavat kyllä hahmottua ja muissakin liikkeissä pientä edistymistä. Ottaa selkeästi painetta tekemisestä, mutta pystyy sen hallitsemaan kuitenkin eikä se mielestäni ole (yleensä) mikään ongelma. Nälkä on Timpalle hyvä motivaattori. Yhdet (nälättömät) treenit menivät kotipihalla ihan penkin alle, kun ei suostunut nostamaan kapulaa juuri lainkaan... Seuraavassa treenissä ei taas ongelmia.

Nyt onkin uuden suunnitelman aika ja palaamme hakemaan hyvää fiilistä treeniin! Enemmän hulluttelua ja koiran nostatusta – myös treenin keskivaiheille, eikä vain alkuun ja loppuun! Mieluummin hyvä ilme kuin teknisesti oikeaoppiset liikkeet! Ja muistettava, mistä koira oikeasti palkkautuu! Lelu ei toimi, jos timppa lelun voitettuaan passivoituu. Koitetaan nyt alkuun leikkiä niin, että ei saa lelua, vaan pelkästään taistelemme. Lisäksi käyttöön otetaan naksu, jota on nyt pari kertaa naksuteltu eli ehdollistaminen on käynnissä. Uskon, että naksu voisi olla Timpan juttu – katsotaan kuin äijän käy... Tytti muistutti siitä, että paineistuvalle koiralle myös treenistä pois pääseminen on palkka. Näitä asioita täytyy siis pohtia; miten vahvistan koiran hyvää reenifiilistä ja vien eteenpäin oikeita asioita. Huh, siinähän sitä on sitten taas pienelle koirankouluttaja-noviisille päänvaivaa!

Graduseminaari oli eilen, joten piti sen takia tehdä pikavisiitti etelään. Lähdimme Timppa Timosen kanssa junamatkalle! Olipas rentoa matkustaa, kun joku toinen huolehti ajamisesta. Ja Timo oli kertakaikkiaan reipas; nukkui koko matkan ja sikeästi. Sama takaisin tullessa. On kyllä käsittämätöntä, miten noin vilkas koira voi käyttäytyä noin rauhallisesti tarpeen vaatiessa! Samoin osasi käyttäytyä asemilla ja kaupungissa todella hienosti. Eli vaikka onkin elänyt pienen elämänsä mökkihöperönä, niin oppii todella nopeasti tavoille sivistyksen parissa. Timppa pääsi viettämään myös päivän Junttojen laumassa. Kivaa oli kuulemma ollut - varsinkin Töpön kanssa. Kiitos Tytti ja Samppa koiranhoidosta!  Mainitaan nyt vielä, että graduseminaari meni ihan ok... Onpahan tehty sekin 

Jade jatkaa vielä lepo- ja hermolomaa vanhempieni luona, mutta palaa kotiin tällä tai ensi viikolla. Saas nähdä, miten taas sujuu Kyöstin ja Jampan yhteiselo...