Blogi on siis ollut melkoisen tovin jäissä. Jospa niputtaisimme tiivistettyyn pakettiin sen, mitä loppu vuoden aikana olemme puuhanneet. Eipä siinä kovin kummoisia ole, melko laiskaa ollut treenaamisen suhteen... Äiti ja isukki kävivät kylässä ja Jade palasi kotiin. Jade sai ilmeisesti kypsytellä rauhassa kissa-asiaa Hyvinkäällä, sillä kotiintulon jälkeen sillä ei ole ollut mitään ongelmaa Köpin kanssa. Kyösti saa nykyään olla ja tallustella rauhassa, loistavaa! Jaden kanssa on muutenkin mennyt melkoisen hyvin. Mitä nyt joulunpyhinä karkasi autotielle ja palasi ties mistä ison hirvenluun kera. Jos joku kaipaa, niin se on sitten meillä... Hiihto-/kelkkakausi on myös alkanut, joten tappaja-toopermanni saa luvan jäädä osalta lenkeistä pois. Eipä tuo pahakseen ole pistänyt, kun pakkastakin on jatkuvasti ollut 15-30 astetta .  Myös Laura kävi vieraanamme ihailemassa Tyrnävän lakeuksia. Hän toimi myös erittäin ansioituneesti maastotreeneissä apurina, kiitos siitä!   Etelässä piipahdimme vielä joulukuun alussa Helmin ja Timon kanssa. Koska opiskeluhommien osalta ei suuria paineita ollut, saimme treenata melko mukavasti. Erinomaiset treenit biokeskuksella (pitihän sitä käydä fiilistelemässä), Terhin kanssa Lopella sekä tokoa että maastoa ja Jokelassa kahteen kertaan. Oikein hyvä ja hyödyllinen reissu siis! Mutta treeneihin...

Helmi:

Maastojen osalta otettu vain esineruutua muutaman kerran Tyrnävällä ja kerran Lopella. Ei kait siinä sen kummempia kuin ennenkään... Tokossa hinkattu edelleen luoksetuloa, ruutua, liikkeestä istumista, kakeja ja tunnaria. Vauhtitreenejä ja hauskutteluja vähän väliin. Luoksetuloon on ainakin saatu sitä vauhtia  -ja karkaamisiakin . Kun varmuus alkoi suoriin luoksetuloihin olla kohdillaan, siirryttiin ottamaan kevyesti myös pysäytyksiä. Lisäksi pysäytyksiä on tehty kiertojen avulla. Vauhtia olikin alkuun niin paljon, ettei meinannut pysähtyä. Mutta sitten alettiin saamaan jo ihan kivoja luoksetuloja, missä vauhti JA pysäytys on ihan siedettävä. Kylä se siitä! Ruutu... välillä toimii, välillä ei... Tähänkin on tullut välillä niin paljon vauhtia, että olen pulassa pysäytyksen ajoituksen kanssa. On (Jokelan treenejä lukuunottamatta) aina pysähtynyt kyllä käskystä seinään. Ruudun loppuosassa tuskin tulee olemaan suurempia ongelmia. Jokelassa totesimme sitten ainakin sen, että olemme Hempan kanssa treenanneet ruutua aivan liian lyhyellä matkalla! Eli nyt matkaa tuplasti (jos vain on mahdollista näin talviaikaan), jolloin pysäytys on tietenkin tuplasti hankalampaa. Hemppa ehtii saada kauhean vauhdin ja minä en näe ruutua -ei hyvä yhdistelmä!  Lisäksi Sampan neuvosta otetaan nyt opiksi; jos koira pysähtyy muualle kuin ruutuun, ohjataan Aina ruutuun, ei anneta koskaan tulla luokse. Ruudun osalta en ole niin luottavainen... Liikkeestä istu on parantunut ja on viime kerroilla mennyt jopa ilman apuja. Pääavun tosin annan, mutta sitä ei lasketa. Joten eiköhän se siitä, siihen saakka kunnes päästään idarin kimppuun... Tunnaria ollaan edelleen tehty luvattoman vähän, mutta olen välttänyt hajustamattomilla tekemistä. Kotona on mennyt ihan hyvin. Sitten Jokelassa iski epävarmuus ja alkoi taas nostella vääriä!?! Syy tähän ei oikeastaan koskaan selvinnyt, mutta molemmilla kerroilla oli vaikeuksia. Tunnariakin täytyisi tehdä pitemmällä matkalla ja niin etten saa kehua Hempan palauttaessa. Nyt tarvitsee kehut, muuten palautus on epävarma. Näitä pitää siis tehdä PALJON! Vielä ei ole aloitettu...   Kaket on ihan vaiheessa... en vaan osaa opettaa sitä seisomista! Kai sitten mennään vaan sillä, että Hemppa saattaa edetä sen 10-20cm... Mutta hauskoja treenejä on ollut Hempan kanssa! Ennen joulua Hepuli nyrjäytti toisen etutassun, mutta se parani levolla. Jouluna ei siis lenkkeilty. Ens maanantaina mennään vihdoin, viimein luustokuvauksiin...

Timo:

Jälkiä tehtiin vielä muutama marraskuussa ja joulukuun alussa. Viimeinen jälki oli Lopella metsässä 100 askeleen suora. Kaikki jäljet on mennyt tuttuun tyyliin ilman ongelmia. Mitä nyt itse olen välillä yrittänyt sabotoida esim. unohtamalla loppupalkan autolle jne... Mutta ens keväänä jatketaan hitaalla ja varmalla tyylillämme!

Tottelut ovat menneet paremmin kuin aiemmin... Tsadissa biokeskuksella koin valaistumisen ja meillä oli Timotein kanssa ihan huippu treeni! Hassuteltiin ja kaikki liikkeet, mitä tehtiin siinä välillä meni loistavasti. Sitten seuraavana päivänä Terhin seuratessa meitä Lopella unohdin täysin, miten Timpan kanssa pitää treenata. Yriti vain suorittaa kaikki liikkeet, mitä me osataan. Ja treeni oli surkea. Timon olemattoman ilmeen lisäksi liikkeetkin meni vain sinne päin. Mitä tästä opimme?! Timpan kanssa pitää Aina huolehtia siitä, että on hauskaa! Jokelassa treenit meni ihan ok. En nyt muista olisiko katselijoillakaan ollut kauheasti huomautettavaa. Samppa yritti opettaa minulle vasemmalle käännöstä...  Ollaan jumpattu samoja kuin ennenkin; perusasento, seuraaminen, luoksetulon loppuasento, liikkeestä maahan ja seiso, nouto, (kaket), paikallamakuu ja vauhtiluoksetuloja tai ruutua loppupalkalla. Ainoa minkä Timo osaa hyvin on maahanmeno, muut on edelleen avustettuna. Näissäkin siis edetään hitaasti... Naksu toimii! Ja sitä käytetään nyt jatkuvasti. Leikkiminen on vähän tilanteesta riippuvaista. Pääasia tosiaan olisi löytää aina se hyvä treenifiilis. Timpuri kyllä alkaa hommiin aina innolla! On se vaan niin ihana mies 

Jouluna ja uutena vuotena oltiin kotosalla, mutta ollaan pidetty treenitaukoa lepäillen, syöden ja vieraita viihdytellen. Paukkupakkaset myös hiukan häiritsee treenaamista. Nyt täytyy kuitenkin ryhdistäytyä ja treenata sitten vaikka vaan sisällä pikku juttuja jos ei muuta. Luntakin on vihdoin saatu vähän enemmän, joten tänään korkattiin hiihtokausi Helmin ja Timon kanssa joen jäällä.