Iloisena yllätyksenä saimme tänäkin vuonna kutsun Hansun toko- ja agileirille Kannukseen. Luvassa oli siis viikonloppu täynnä treeniä ja hyvää seuraa. Koitan nyt muistella leirin saldoa...

Helmi

Luoksetulo:

- vauhtia on nyt liikaa, joten ei pysty pysähtymään kunnolla. Yritystä kuitenkin on siihen nähden, mitä pysäytyksen on joskus ollut. Maahanmeno onnistuu, jos oma äänenpaino on oikea. Se siis koitettava muistaa aina! Muuten tässä ei suurempia ongelmia.

Ruutu:

- perjantai iltana ensimmäisessä ruudussa unohdin sanoa valmistelusanan, jonka sanon Aina. Lähti tooosi hitaalla vauhdilla, epäröi puolimatkassa, mutta jatkoi sitten päättäväisesti ihan oikeaan paikkaan. Juuri tehdyn luoksetulon lähtömerkki oli vieressä eikä ollut yhtään menossa sinne. Ruutuna siis huono, mutta olin tosi tyytyväinen. Tämä osoitti, että tietää homman juonen. Teimme ruutuja paljon vkl:n aikana ja kaikki oli muistaakseni oikein hyviä. Vauhti on hyvä ja pysähtyy, jos huudan pysäytyksen oikein. Ruudussa siis on edistytty! Nyt vaan sitten sitä variaatiota treeneihin.

Liikkeestä istu:

- meni taas ilman selkeitä apuja seisomiseksi. Se ei vaan prrrkle ole vieläkään valmis! Noh, kävelyn hidastaminen auttoi... Näitä siis jumpataan edelleen. (en edes uskalla ajatella idarin aloittamista -apua!)

Tunnari:

- aivan outo! Haisteli, varsinkin jos kapulat rivissä, kaikkia läpi moneen kertaan. Haistoi samalla omaakin monta kertaa, mutta ei reagoinut mitenkään?!? Lopulta sitten valitsi kuitenkin oman. Palautuksessakin epävarmutta ja ilman mun vahvistusta olisi mitä todennäköisemmin pudottanut. Ja tämä siis toistui joka kerta. Tarkistimme jopa nakkipiilolla, että hajuaisti on tallella. En tosiaan tiedä, mitä on tapahtunut. Lopulta päädyimme Pipan neuvoilla tekemään niin, että istun lattialla kapuloiden vieressä, nakkia kapuloiden välissä ja Helmi sai "vapaasti" haistella ja nostaa sitten oman, josta kehuin. Katsotaan nyt, miten lähtee kotitreeneissä sitten etenemään...

Kaket:

- ei varsinaisesti tehty kuin ihan lopuksi temppuradalla, mutta selitin Pipalle ongelman ja neuvona oli, että opetan Hempun peruuttamaan. Annan siis nousta seisomaan "etupainoisesti" ja opetan sieltä sitten peruuttamaan taakse. Tämä siksi, että en saa opetettua seisomaan nousua "varovaisemmaksi". Pipalla oli Hellevin kanssa sama ongelma ja näin kun he tekivät kakeja keppi tms. jalkojen välissä. Näytti toimivan.

Paikalla istuminen ja makuu:

- normaaleja eli hyviä. Ainut ongelma oli, että Hemppa reagoi perusasentoon nousussa muiden istu -käskyihin. Pahasti! Kimppatreenejä siis tarvitaan.

 

Timo

Mainittakoon ensin, että yllätyin miten hyvin Timppa pystyi tekemään häiriötä täynnä olevassa hallissa. Paljon koiria ja haukuntaa, vieressä joku tekemässä agia jne... Täysin mökkihöperöllä pikku rekulla pää ja vempula kroppa kyllä pyöri, mutta teki kuitenkin muuten lähes samaan tyyliin kuin kotona. Ja ilman remmiä, vaikka välillä meinasikin mopo karata, kun agiradalla mentiin lujaa. Häkissä oli Hepulin kanssa rauhallisesti odotteluajat. Itse pilasin perjantain ja lauantai aamupäivän treenit tylsyydelläni. Timolle ei vaan sovi tylsät toistot, liike liikkeen perään. Sitten aloimme hassutella ja sehän toimii. Otimme alkuun jotain Timpalle kivaa, kuten luoksetulon leluun tai merkkiä ja sitten seuraamista (tai oikeastaan kontaktia sivulla, koska paikka oli todella väljä) niin, että vähensin käsiapuja ja menin lujaa. Koiran piti siis itse huolehtia, että tulee mukaan ja ottaa kontaktin ja paikan. Saimme näin pidettyä Timpan hyvässä vireessä. Sitten muutaman toiston jälkeen taas jotain hauskaa, kuten hyppyä edestakaisin ja koira pois. Pienen tauon jälkeen samantyyppinen setti uudestaan. Noutoa otimme myös. Timon ongelma on, että se ei osaa/älyä kantaa tavaroita suussaan. Lähtee kyllä heitolla perään innoissaan, ottaa suuhun, mutta heti käännyttyään tiputtaa kapulan/lelun suusta. Teimme sitten Pipan kanssa niin, että heitin kapulan ja menin itse piiloon kulman taakse. Alkuun Timotei oli hämmästyksissään kapulalla, mutta sitten saatiin tuomaan niin, että tuli kapulan kanssa kulman taakse saakka. Jehei! Lisäksi teemme jatkossa myös kapulasta taistelua ja kapulan kantoa yhdessä.

Ei siis varsinaisesti tehty juurikaan muita liikkeitä, mutta sehän ei nyt Timpalla olekaan olennaista, vaan oikean motivaation löytäminen. Uskon vahvasti, että kun tekemisen riemu saadaan myös "tylsiin" liikkeisiin, niin oppikin alkaa mennä perille. Siis LYHYITÄ SARJOJA! On se kumma, jos ei se ala kohta mennä mullekin jakeluun... ;-) 

Ihan viimeisenä teimme Hansun ja Pipan kanssa temppurataa. Se on aina niin hauskaa ja itse asiassa kaikkien koirat tekivät temppuradalla tosi taitavasti. Ehkä siinä joutuu kuuntelemaan ja skarppaamaan normaalia enemmän. Lisäksi paineistuvalle koiralle ei ehdi tulla painetta, koska liike vaihtuu koko ajan ja epäonnistunuttakaan suoritusta ei jäädä muistelemaan. Näitä pitää siis muistaa tehdä sekä Hemulille että Timpurille!

Todella hauska ja hyödyllinen leiri. Suuri kiitos Hansulle, Pipalle ja koko sakille! Ehkä ensi vuonna taas nähdään... ;-)